Mulla on todellisia haasteita keksiä, miten alieni runoilisi ihmiselle.
Ehkäpä ei mitenkään. Tai ei millään mieleni tunnistamalla keinolla.
Kirjassani on kuitenkin alieni, joka runoilee. Joka runoilee nimenomaan ihmistä matkimalla.
En ole ehtinyt pitkään aikaan kirjoittaa avaruusseikkailuani tänne puhtaaksi. Ainoa tuntemani kirjoittamisen tapa on edelleen käsin kirjoittaminen, ja nyt minulla ei ole aikaa syventyä romaanini hierontaan. Olen pahoillani kaikki te 0 lukijaani.
Kohtaaminen II
Eivätkö ihmishermosi väsy lasintakaiseen myrskyyn?
Kulkeeko Marsin hiekka tiimalasissa?
Aurinkokello vai Phoboksen taivaalle jättämä rata?
Olisinko nyt pala historiaa, jos pudottaisin hattuni avaruuden sillalta?
Kuinka seurata kuutta mustenäyttöä pedon kahdella harmaalla silmällä?
Minkä vaiston voimalla riistää ihminen itseltään hengen?
Kuinka voi naisolento
sekä pelätä että rakastaa?
OKEI, TÄSSÄ ON NYT KÄYNYT NIIN, ETTÄ MATKIN IHAN SELVÄSTI PABLO NERUDAN KYSYMYSTEN KIRJAA. En tehnyt sitä tarkoituksella mutta niiden kaltaisuuksista ei voi erehtyä. Taiteilijan ottaa nyt erivapauksia.
Aurinkokello vai Phoboksen taivaalle jättämä rata?
Olisinko nyt pala historiaa, jos pudottaisin hattuni avaruuden sillalta?
Kuinka seurata kuutta mustenäyttöä pedon kahdella harmaalla silmällä?
Minkä vaiston voimalla riistää ihminen itseltään hengen?
Kuinka voi naisolento
sekä pelätä että rakastaa?
OKEI, TÄSSÄ ON NYT KÄYNYT NIIN, ETTÄ MATKIN IHAN SELVÄSTI PABLO NERUDAN KYSYMYSTEN KIRJAA. En tehnyt sitä tarkoituksella mutta niiden kaltaisuuksista ei voi erehtyä. Taiteilijan ottaa nyt erivapauksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti